R E G I N L E I F   S V A N T E

♥♥   S n ä l l a   l i l l a   S v a n t e  ♥♥

... tai eihän se oikeastaan mikään pieni ole, hitonmoinen järkäle pikemminkin, mutta on se sitäkin suloisempi. Ja komeampi, kauneudesta nyt puhumattakaan. Jotkut väittävät, että miehet ovat komeita ja naiset kauniita, mutta Svante on kyllä molempia. Ainakin joskus, silloin tällöin kun huvittaa, tähdet ovat kohdallaan eikä kiiltävää upeaa ja hieman kulahtavan mustaa karvapeitettä peitä ruskea kuravelli. Ja Suomen ilmastossta kun on kyse sekä varmasti yksi Suomen piehtaroinnin mestaruuskisojen voittajasuosikeista, niin sille Rukan kurahaalarille olisi oikeasti käyttöä, rukkasista ja keltaisesta sadetakista nyt puhumattakaan. Vastaavanlaisen varustuksen tulisi löytyä myös siltä epäonniselta nopan heittäjältä joka joutuu taikomaan kuraponista uljaan, mustan ja suorastaan aatelissukuisen puoliveriorin. Jonkun epäonneksi ja toisien iloksi arpaonni tuppaa kovin usein vain lankeamaan yhden ihmisen niskoille kun kaikista ihanista arjen askareista on kyse. Mutta, itsepähän olen minun Snällä Lilla Svanteni hommannut - enkä edes aio valittaa siitä.

Reginleif Svante (joka kantaa kekseliäästi lempinimeä Svante) on 4-vuotiaana Ruotsista Suomeen maahantuotu puoliveriori. Kiiltokuva Putte-Possun viran omaavassa Svantessa on lievää draamaqueenin ja hemmotellun kakaran vikaa, eikä päivä ole mikään ellei siihen sisälly Svanten pieniä itkupotkuraivareita. Vaativuus johtaa juonensa varmasti jo sukujuurissa kauas aina ahneisiin Ruotsin kuninkaisiin, sillä me suomalaiset kun tuppaamme olemaan varsinaisia juntteja, joten täkäläisiltä ori ei ainakaan ole itsepäisyyttään (tai hienommin sanottuna vaateliaisuuttaan) sisäistänyt. Vaativana nirppanokkana kiukuttelu on tietenkin erinomainen keino saada tahtoaan lävitse ja ori tuppaakin aina kyseenalaistamaan ne kaikista pienimmätkin hommat. Ihmiset kun ovat tunnetusti kauhean huonoja huolehtimaan aatelisponiparan tarpeista, milloin ruoka on myöhässä (ori tuntuu käyttävän enemmän Ruotsin aikavyöhykettä kuin koto-Suomen), tai vastaavasti liian ajoissa. Vain tosi ruotsin-suomalainen tai suomen-ruotsalainen kiiltokuvaponi voi siitäkin saada ahdistuksen ja valittamisen aiheen aina kärpäsestä härkäseen sekä maailmanloppuun asti. Toisinaan taas hovimestarit ovat käyttökelvotonta tavaraa, naapurikarsinasta höröttävät hampaat tekisi mieli tinttaista takaraivoon kunnon ylämummolla ja hitto vie kun se oma typerä talliloimikin on taas rumaa ja täysin old school mallia vuodelta nakki ja perunamuussi. Tai sitten se on muuten vaan ihan kauhia ja loimet ylipäätänsä yliarvostettuja kapistuksia. 

Mutta ei ole kallista puuta haukkuminen, eihän? Hieno suku takaa myös pirun näppärät ratsuntaidot, eikä meidän Snälla Lilla Svantea voi täysin verrata peruspolleihin. Siinä mielessä peruspollet ovat kuitenkin askeleen verran edellä, sillä ne usein osaavat käyttäytyä edes jollakin venäläisellä asteikolla. Ja osaahan toki meidän pikkuprinssi Svantekin näin halutessaan tai kokiessaan erityistä ruuanhimoa suurempaa tarvetta miellyttää omistajaansa, mutta useimmiten se tyytyy esittämään nirppanokkaista pikkuprinsessaa, joka ei voi tehdä mitään hienoilla pinkeillä helmoilla ja pitsikengillään. Suomen sää on aika takapuolesta ja yhtään sateisemmalla päällä Svante vaatii kattoa päänsä päälle, varsinkin siinä tapauksessa jos jotain työskentelyä pitäisi vielä tehdä. Ratsuna Svante vaihtelee hienosta ja uljaasta puoliverisestä nopeasti siihen pörröiseen ja pippuriseen ratsastuskouluponiin, jonka syötävän suloisen kuoren alta paljastuu itsepäinen juntti. Perus-Svante on kuitenkin häseltäjä ja liioittelija, joka tykkää pistää hanat kaakkoon tai jarrut lukkoon pienimmästäkin ärsytyksen aiheesta. Se vaatii ratsastajaltaan lujia hermoja, kärsivällisyyttä sekä vakaata kättä, koska kaikista asioista oria ärsyttää eniten ylenpalttinen turha suusta kiskominen. Svante tarvii myös aikaaa tutustumiseen uusien tuttavuuksien kanssa ja sen parhaat puolet alkavat tulla esille vasta kun keskinäinen luottamus on kohdillaan molemminpuoleisesti.

Jatkuu...